keskiviikko 10. heinäkuuta 2019

Uudet leimat




Siinä ne nyt ovat: uudet leimat, tatuoinnit oikeassa kädessäni. Ne ovat viides ja kuudes. Tatuoinnit ovat minulle tapa taltioida muistoja ja ikuistaa tärkeitä asioita. Lapseni on jättänyt minuun kaksi leimaa: toisen oikeaan nilkkaan, kiinalaisen horoskooppimerkin, ja toisen vasempaan käteen, Keep calm -tekstin ensimmäisen epilepsiakohtauksen jälkeen.

Pitkäaikainen haave toteutui. Kävin hakemassa leimat paikasta, joka on tunnettu muun muassa mielisairaalasta. Mietin hetken, olisiko pitänyt antaa tatuoida itseensä hullun leima. Sen verran hullua elämäni on ollut viimeiset kuukaudet. Paljon on tapahtunut sen jälkeen, kun viimeksi kirjoitin.

Olen ollut ihmisenä täysi paska - jos vähän kärjistetään. Minulle iski murrosikä, ja kun se näillä kymmenillä iskee, ei hyvää seuraa. Olen ollut itsekeskeinen ja vastuuton. Olen tehnyt asioita seurauksista välittämättä. Olen ajanut liikennesäännöistä piittaamatta lapsi kyydissäni. Vauhti on ollut liian luja. Pienessä ajassa on tapahtunut liian paljon. Minuun on sattunut, ja olen varmaan myös itse satuttanut. Olen itkenyt, kun yksin jääminen on sattunut.

Pahinta on kuitenkin se, että olen ollut poissaoleva äiti. Olen toki ollut lapseni kanssa paljon, mutten läsnä. Olen käynyt lapsen kanssa retkillä, puistossa leikkimässä ja tehnyt kaikenlaista kotonakin, mutta mieleni ei ole ollut mukana. Olo on syyllinen. Yritän kuitenkin katsoa itseäni lempein silmin: tämä mielen myllerrys on ohimenevää. ”Sinä riität” on voimalauseeni, johon tahdon uskoa. Uskon ja toivon, että riitän läheisilleni tällaisena kuin olen, hapuilevana, keskeneräisenä ja vähän väsyneenäkin.

Enkelin siivet tahdoin siksi, että olisi enkeli matkassa. Toivon lapselleni aina varjelusta, mutta kuka toivoisi sitä minulle? Entisessä elämässäni kuulin usein lauseen: ”Mene varovasti”. Tykkään itsekin sanoa sen tärkeälle ihmiselle, mutta kukaan ei sano sitä enää minulle. Mutta kenties siivet suojelevat ja jonain päivänä joku taas toivoo, että menen varovasti.