Vai tavallisen erityinen? Mikä nyt on tavallista ja mikä erityistä? Koska yhteiskunnalla - ja ihmisillä yleensä - on tarve määritellä ja lokeroida asioita, määrittelen itseni lyhyesti ja kerron, miksi haluan pitää blogia.
Olen alle kymmenvuotiaan erityislapsen äiti. Yhteiskunta määrittelee lapseni erityistarpeet yksityiskohtaisemmin, joten en itse erittele niitä tarkemmin. Diagnoosi ei ole olennainen, sillä en pyri blogillani asettumaan johonkin viiteryhmään, saati sitten tarjoamaan vertaistukea. Jos blogistani on kuitenkin jotain iloa tai jopa tukea, olen siitä vilpittömän iloinen.
Perustin tämän blogin, koska pidän kirjoittamisesta ja kirjoittaminen on minulle luonteenomainen tapa käsitellä asioita. Toinen tärkeä syy on se, että ympärilläni tapahtuu asioita, joihin haluan ottaa kantaa. Suurin osa blogikirjoituksistani tulee varmaankin liittymään erityslapsiperheen elämään, mutta en halua rajata blogiani pelkästään siihen vaan otan vapauden kirjoittaa niistä asioista, jotka kulloinkin ovat mielen päällä.
Haluan säilyttää kirjoittaessani anonymiteetin, joten kirjoitan 'lapsestani'. Vanhempana minun täytyy suojella lapseni verkkoidentiteettiä ja välttää kertomasta hänestä yksityiskohtaisia ja paljastavia asioita. Lisäksi minun täytyy turvata oma selustani, sillä en voi tietää, jos joskus koittaakin se päivä, jolloin lapseni kysyy: "Mutsi, mitä ..ttua oot kirjoittanut musta??"
Ja mitä sitten minuun tulee, se ei ole ehkä kiinnostavaa. Olen tavallisen tavallinen ja siihen tyytyväinen.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti