Ajatuksia äitienpäivästä

Onko taivaaseen puhelinnumeroa
kysyin joskus lapsena
Hoitokodin numeron muistan ulkoa
050 514... Muistola
Se on melkein kuin lapsuuteni...
Ensimmäinen äitienpäivä
ilman sinua
En voi soittaa mutta
kuuletko silti minua



Huominen äitienpäivä on perheessämme erilainen, sillä se on ensimmäinen äitienpäivä, kun mieheni ei voi soittaa äidilleen. Taivaaseen kun ei ole puhelinnumeroa.

Vaikka oma suhteeni anoppiin ei ollut maailman läheisin, on minullakin ikävä häntä. Muistan hyvät hetket ennen sairautta, muistan lapseni mummin. Huomiseen päivään sisältyy varmasti haikeutta, kun käymme hautausmaalla minun mummini haudalla ja muistelemme siellä myös anoppia.

Oma äitini on vielä hyväkuntoinen ja virkeä mummi. Hänen kanssaan olemme juhlineet äitienpäivää jo etukäteen, sillä äitini ei ole huomenna maisemissa. Olen kiitollinen, että minulla on vielä äiti kenelle soittaa ja kertoa niin iloisista kuin surullisistakin asioista. Osa ystävistäni on ollut äidittömiä jo pitkään. He eivät ole saaneet kokea sitä mitä minä: äitiyteen liittyvien ajatusten ja asioiden jakamista oman äidin kanssa. Äidin neuvot ja huolenpito ovat kultaakin kalliimpia, vaikka rehellisyyden nimissä on myönnettävä, että aina niiden suhteen ei ole niin vastaanottavaisin mielin.

Itse olen ollut äiti jo kohta kahdeksan vuotta. Vaikka elämästäni ja äitiydestäni tulikin toisenlaista kuin alun perin odotin ja kuvittelin, olen silti äärettömän onnellinen, että saan olla äiti. Ajatus siitä, että oma syli olisi jäänyt tyhjäksi enkä olisi saanut lasta, on musertava. Olen kiitollinen elämälle, että saan olla erityisen äiti.

Yritän kuitenkin muistuttaa itseäni, että äitiys ei ole autuaaksi tekevää ja ainoa tehtäväni tämän elämäni aikana. Elämässä täytyy olla muutakin. Sitä olen taas pikkuhiljaa opetellut ja antanut napanuoran venyä. Oma maailmani kutistui hetkellisesti todella pieneksi lapsen epilepsiaan sairastumisen myötä. Nyt on jälleen hyvä koetella maailman rajoja ja antaa samalla myös lapselle tilaa.

Paras lahjani tänä äitienpäivänä olisi se, ettei tarvitsisi kantaa raskaita huolia hartioilla vaan voisi luottaa siihen, että elämä kantaa.

Äidin rakkaus

Muistan, että kun olin pieni, kysyin äidiltäni, kuinka paljon hän rakastaa minua. Pyysin äitiä näyttämään käsillään rakkauden määrän. Niinpä äitini levitti kätensä levälleen ja sanoi rakastavansa minua paljon. Sitten kysyin vielä: "Ihan varmastiko?" Ja äitini vastasi: "Varmasti."

Onko äidin syli siis rakkauden mitta?

Olin lapsuudessani onnekas, kun minulla oli yksinoikeus äidin syliin elämäni ensimmäiset kahdeksan vuotta. Sitten minulle syntyi pikkusisarus. Ei äidin rakkaus siihen kuitenkaan loppunut, vaikka hetken ehkä kuvittelin niin, kun pieni vauva vei lähes kaiken ajan ja huomion. Rakkautta on riittänyt meille molemmille.

Rakkaus on vain muuttanut muotoaan vuosien varrella. Varhaisina vuosina se oli sylissä pitämistä, hellittelyä ja melkein kaiken ajan viettämistä yhdessä. Myöhemmin se oli ylpeyttä reippaan isosiskon roolin täyttämisestä ja koululaisen kasvamisesta ja kehittymisestä. Murrosikäisenä se oli rajojen asettamista - olisinpa vain ymmärtänyt silloin. Tänä päivänä se on puhelinsoitto vähintään joka toinen päivä, kuulumisten kysymistä, tuen antamista ja tieto siitä, että äidin puoleen voi kääntyä kaikissa asioissa.

Äidin rakkaus ei ole mitattavissa oleva suure. Se on ääretöntä. Siitä voi sanoa, että "kaiken se kestää, kaikessa uskoo, kaikessa toivoo, kaiken se kärsii". Äidin rakkaus kestää sen, että lapsi lähtee sylistä, kasvaa isoksi, tulee omaksi itsekseen ja itsenäistyy. Äiti uskoo lapseensa viimeiseen saakka ja näkee toivoa sielläkin, missä muut eivät sitä näe. Äidin rakkaus kärsii, kun lapsi tekee virheitä, mutta se kestää. Äidin rakkaus on ihmeellinen.

Sam McBratneyn kirjassa Arvaa kuinka paljon sinua rakastan Pikku Pupulla on tärkeää asiaa: "Arvaa kuinka paljon minä rakastan sinua?" se kysyy Isolta Pupulta. Pikku Pupu levittää käsivartensa näyttääkseen rakkautensa määrän. Isolla Pupulla riittää rakkautta takaisin, onhan sillä vielä pidemmät käsivarret. Kirjan lopussa Iso Pupu sanoo, että rakastaa Pikku Pupua niin paljon kuin on matkaa kuuhun ja takaisin. Se kuvastaa hyvin sitä, miten paljon äiti lastaan rakastaa.

Hyvää äitienpäivää 14.5.2017!