Auton huoltaminen ei ole ainoa asia elämässäni, johon tarvitsen luottotyyppiä. Minulla on luottokampaaja, -hieroja ja -lääkäri. Vaikka en olekaan ulkonäköni suhteen hirmuisen tarkka, tykkään silti käydä kerta toisensa perään samalla kampaajalla. Tiedän, että hän osaa leikata hiukseni juuri oikealla tavalla, kun sanon hänelle, että "tää pitäis siistiä". Luottokampaaja osaa myös valita oikean sävyn, kun kaipaan kaksi kertaa vuodessa jotain piristystä tasapaksun harmaanruskeaan kuontalooni. Kampaaja loihtii minulle raidat, jotta voin ainakin hetken aikaa tuntea olevani uusi ihminen.
Luottohieroja puolestaan tuntee "sairauskertomukseni" eli niskajumini: niiden syyn ja synnyn. Hän osaa ennakoida, että otan yhteyttä keväisin, kun taakat ovat painaneet hartiani lukkoon enkä osaa enää muuta tehdä kuin haaveilla kesälomasta. Luottolääkärini puolestaan ei ole naistentautien lääkäri vaan silmälääkäri. Hän tietää, että perheeseemme on kuulunut kissa, koska se näkyi silmistäni. Hän tietää myös, että ikänäkö alkaa vaivata minua mutta pärjään vielä vanhoilla silmälaseilla. Hän muistaa muistuttaa, että näkökenttä on hyvä käydä tutkituttamassa säännöllisesti, koska silmissäni on rakennepoikkeavuus, jolla on omanlaisensa vaikutus. Toinen luottolääkärini on lastenlääkäri, jonka valitsen aina jos vain on mahdollista. Hän tuntee lapseni eikä hänelle tarvitse selitellä mitään. Arvostan luottolääkäreitäni, sillä minulla on myös kokemusta siitä, kun lääkäri on joka kerta eri kuin edellisellä käynnillä. Siinä sitten aloitat samojen juttujen kertomisen aina uudestaan ja uudestaan. Ja aina lääkäri on yhtä vähän "kartalla", kun hän on perehtynyt potilastietoihin vasta hieman ennen vastaanottoa.
Ammattilaiset ovat tärkeitä. Vaan vielä tärkeämpiä elämässä ovat ystävät, luottoystävät, joiden puoleen voi kääntyä kaikissa asioissa ja joiden tietää auttavan parhaan kykynsä mukaan, jos jotain sattuisi. Vaikka minusta tuntuu, että melkein jokainen ystävä on luottoystävä - tää on varmaankin sitä naisten keskinäistä solidaarisuuden tunnetta - on osa ystävistä läheisempiä ja tiiviimmin mukana arjessa. Nyt syysloman aikana minulla oli onni saada tavata jälleen kahta luottoystävää.
Ystäväpiirin lisäksi luottotyyppejä on myös työkavereissa. Olen ollut jo pitkään samassa työpaikassa ja osana yhteisöä. Jos alkuun tunsinkin itseni ulkopuoliseksi ja kaipasin vanhaan työpaikkaani, nyt olen juurtunut yhteisööni ja se on minun laumaani. Ja aivan samoin kuin ystäviin, myös työkavereihin vallitsee luottamus: jos jotain sattuisi, tiedän, että he olisivat tukenani. He eivät ole kuitenkaan turvaverkko vain kriisitilanteita varten vaan auttavat jaksamaan arkea, sillä he jakavat sen kanssani.
Olen kiitollinen kaikista luottotyypeistäni. Toivon, että voisin itsekin olla muille luottotyyppi.
