Näytetään tekstit, joissa on tunniste puheterapeutti. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste puheterapeutti. Näytä kaikki tekstit

lauantai 17. joulukuuta 2016

Kiitosten aika

Taas on se aika vuodesta, kun on hyvä katsoa menneeseen ja miettiä, mitä on tapahtunut. Joulun aika on antamisen ja kiitoksen aikaa: kouluissa ja päiväkodeissa opettajat, hoitajat ja avustajat saavat monilta vanhemmilta kiitollisuuden osoitukseksi jonkin pienen joululahjan. Yritykset kiittävät työntekijöitään ja muistavat heitä pienin lahjoin tai kukin. On tullut aika kiittää hyvästä työstä.

Itse haluan tähän aikaan vuodesta muistaa ja kiittää lapseni terapeutteja, fysioterapeuttia ja puheterapeuttia. Ensinnäkin olen kiitollinen, että juuri he toimivat lapseni kuntouttajina. Heillä kummallakin on kokemusta, näkemystä ja ihanan lämmin suhtautuminen lastani kohtaan. He tietävät, missä mennään ja osaavat harjoittaa oikeita asioita oikeaan aikaan. Heillä on jalat maassa ja he ovat realisteja mutta he näkevät silti lapsessa potentiaalia ja asettavat hänelle haasteita.

He ovat aktiivisia tekemään yhteistyötä sekä kodin että esikoulun väen kanssa. Yhteistyö sujuu hyvin, ja me kaikki ponnistelemme samojen tavoitteiden eteen. Yhdessä terapeuttien kanssa me olemme hyvä tiimi: terapeutit ovat vähän niin kuin päävalmentajia, jotka vetävät suuret linjat. Heidän ohjauksessaan on hyvä harjoitella. Terapeutit pitävät yhteyttä kotiin, vaikka terapiat toteutuvatkin koululla. Reissuvihossa on joka viikko lyhyt kuvaus siitä, mitä on tehty. Monesti on myös kehut siitä, että lapsi teki reippaasti hommat.

Vaikka onkin kliseistä sanoa, mutta työ kantaa hedelmää: Tänään lapsi vaihtoi vaatteensa hyvin vähäisellä avustamisella. Kohta minua ei siinä hommassa tarvita ehkä muuhun kuin järjestämään vaatteet oikeaan järjestykseen. Juuri se on tavoite, että lapsi tekisi itse. Kuluneen syksyn aikana on otettu toki muitakin edistysaskelia, mutta tuo vaatteidenvaihto omatoimisesti on juuri sitä, mikä saa arjen sujumaan paremmin.

Koska hyvät terapeutit eivät ole itsestäänselvyys, haluan lausua lämpimät kiitokset kummallekin. Lämmin kiitos täytyy myös lausua kuntoutettavalle itselleen, siis lapselleni: ellei hän olisi niin positiivinen ja innokas, olisi harjoittelu aikamoista pakkopullaa.

Tähän on hyvä pysähtyä hetkeksi.